”Kaikki on levyillä!”
Tuo lause oli erään musiikinopettajani lempilause. Lauseella hän viittasi siihen, että jos vain osaa kuunnella, kaikki musiikilliset ilmiöt löytyvät äänitteiltä. Vaikka musiikkia kulutetaan enemmän kuin koskaan ja konserteissakin käy yleisöä kohtalaisesti, olen siinä käsityksessä, ettei soitonopiskelussa musiikin kuunteluun kiinnitetä riittävästi huomiota. Tässä on tietenkin eroja riippuen opettajasta ja oppilaasta, mutta jos jotain karkeaa keskiarvoa pitäisi heittää, uskoisin asian olevan näin.
Vielä jokunen vuosikymmen sitten musiikkia oli jopa vaikea löytää. Muistan tehneeni laivamatkoja Tukholmaan, jotta saisin käsiini juuri tietyt jazz-pianisti Bill Evansin levyt – ja tiettyjen kapellimestarien versiot Kevätuhrista. Nykyään lähes kaiken (pakko sanoa lähes, koska ihan kaikkeen se ei päde) löytää Spotifysta tai YouTubesta. Ajat muuttuvat, mutta jonkinlainen näppituntuma on, että vaikka musiikkia on saatavissa enemmän kuin koskaan, sen keskittynyt kuunteleminen on hyvin harvinaista.
Mitä mieltä sinä olet asiasta?